Artikkelit

Loukkaantuneen polven tutkiminen alkaa yleensä keskustelusta ja lääkärin tutkimuksesta. Tarvittaessa sitä täydennetään röntgen- tai magneettikuvauksella. Entä kun vaikeudet liittyvät mieleen ja sen toimintakykyyn? Valitettavasti aivotoiminnan mittaaminen ei kuulu mielenterveyden ja sen häiriöiden rutiiniarviointiin.

Älykkyydestä puhuttaessa huomio kiinnittyy usein älykkyysosamäärään tai tunneälyyn. Entä se, kuinka hyvin ymmärrämme oman aivotoimintamme ja osaamme hyödyntää tätä ymmärrystä? Tähän liittyy neuroäly: kyky tehdä aivojen toiminnan ymmärtämisestä käytännössä hyödyllistä.

Aiemmissa artikkeleissa olemme tarkastelleet aivotoimintaa verkostonäkökulmasta. Suurkaupungin tieverkosto on auttanut hahmottamaan, miten aivoalueiden erikoistuminen, tehokas yhteistyö ja häiriönsietokyky liittyvät toisiinsa. Samalla monet muut aivotoiminnan mittarit ovat jääneet sivuun. Ovatko nämä ”perinteisemmät” mittarit siis hyödyttömiä?

Jos tärkeä pääväylä suljetaan esimerkiksi onnettomuuden tai rakennustyömaan vuoksi, hyvin suunnitellussa verkostossa liikenne pystyy siirtymään vaihtoehtoisille reiteille. Matka voi hetkellisesti hidastua, mutta koko kaupunki ei pysähdy. Aivoverkostossa periaate on samankaltainen.

Vaikka kaupunginosat toimisivat erinomaisesti omissa tehtävissään, koko metropoli ei toimi hyvin, jos alueiden välillä on vaikea liikkua. Sama pätee aivoihin.

Aivoverkoston erikoistumista kutsutaan verkostotutkimuksessa usein myös segregaatioksi. Mutta mitä erikoistuminen oikeastaan tarkoittaa?

Ajatellaan vaikka Alankomaita:

Edellisessä kirjoituksessa vertasimme aivoverkostoa suurkaupungin tieverkostoon. Mutta pelkkä tieto siitä, missä kaupungit, tiet ja tärkeimmät solmukohdat sijaitsevat, ei vielä kerro, kuinka hyvin koko järjestelmä toimii. Sama pätee aivoihin.

Ihmisaivot muodostavat laajoja verkostoja, joissa eri alueet ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa. Suurkaupungin tieverkosto auttaa hahmottamaan, miten nämä yhteydet, solmukohdat ja erikoistuneet alueet muodostavat toimivan kokonaisuuden.